Churchbells revisited

Ok. I got a Hartmann Neuron a while ago, after a looong search (thanks, DG, for that). Since its ModelMaker software is PowerPC-processor only, I had to grab my trusty old Powerbook to take care of the model making. I had kept the Powerbook quite tidy, and I deleted all unnecessary bits and pieces and de-fragmented its hard drive before archiving it. However, it was quite a pleasant surprise to notice it still had an old MetaSynth app on the hard disk (thanks, Mr. Pajanen, for selling me that back in the jurassic age). Now, that piece of software is probably the only thing older than my stint with Logic. Talk about ancient, computer-literally. Whoa, dude, a double trap: Neuron and Metasynth. That’s going to eat all my leisure time and cozy home evenings.

Which they surely did. I’m currently after bell sounds and had found a lovely churchbell sample from a diskette belonging to my Korg DSS-1. I have practically NO idea where I got it from, but just to avoid possible copyright issues, I had to edit it beyond recognition – the only way to “clear” samples without clearing them is to mangle them into something entirely new. That mangling being something else than just closing the filter…

I transferred the DSSCBell sample to MetaSynth, analyzed it, and got the picture attached here as a result. I know, it’s cropped, but almost everything else was just black and I didn’t want to fill this article with black. The original sample suffered from bad looping and artifacts in the background (someone, probably myself, had stepped on a glass shard in the ground, for example), and since the bells were obviously recorded from a distance, there was quite a lot going on. And as I wanted the original tone of bells, with original attack transient AND longer body, it needed to be lengthened… Right. Ok, it was already in the picture form, with enough harmonic and enharmonic info included. And all the noise as well. What next? Enter certain photomangling software, which came in free with a scanner back in when granny had teeth. I had to keep the transient, since the sound had to be recognizable, so just scaling the x-axis wasn’t an option. Copy, paste, erase the beginning with a soft rubber, switch on the original picture, rubber off everything after the transient, combine. Remove everything else not needed, including the stepping on the glass shard. It seemed ok, and could confirm that after I imported the PICT file back to MetaSynth.

PICT after editing:

Now, what to do with looping? Audiofile Engineering has a lovely tool, called Loop Editor – a VERY cheap piece of software – which has been a tool I couldn’t live without. Though its crossfade looping can be quirky at times, causing bumps if used blindly and not appreciating loop ends and beginnings and zero crossings, it is also a magnificent time saver when the loop kicks in. If there ever was a basic tool for sound designers that should be very high in the purchase list, it’s Loop Editor.

Audible result: longbells1, please note that this is not the looped version. With some Neuron treatment – goodness gracious me, what a sound!

Täällä palaa, palaako täällä? (alkup. “Jumalauta, TULTA?”)

Voi herrajumala miten minä parkaisin satunnaisten ulkosynnyttimien nimiä ja belsebuubin hännystelijöitä sillä hetkellä, kun läppärilaukkuni osui klinkkerilattialle. En vielä tähänkään päivään mennessä ole löytänyt olkalaukkua, joka pysyisi lievästi pullonmallisilla olkapäilläni, ja käyttämäni pussukka tuppasi lipsumaan hivenen liian helposti jopa nahkarotsini olalta. Hassua kyllä, ensimmäinen ajatus ei ollutkaan “onks mulla bäkapit kuosissa?”, vaan “millä helvetillä minä TÄMÄN selitän vakuutusyhtiöön?” Tässä on nimittäin pari kertaa tullut asioitua tiskillä, ja olenkin kiitellyt tätä nykyistä anonyymiä “täytä vahinkoilmoitus netissä tai puhelimessa”-menetelmää. Vaikka kyllähän ne näkevät sieltä tietokannoistaan mikä kävelevä ydintuhoalue ja holokaustisen kansanjuhlat minä olen. Ja puhuttelevat heti etunimellä.

Muuten: jos softafirmojen asiakaspalvelu tai customer support toimisi lähellekään samaa vauhtia kuin vakuutusyhtiöiden vastaavat, meillä EI olisi bugeja plugareissa. Tai jos ihmiset äänestäisivät yhtä hanakasti jaloillaan softafirmojen menettelyn takia kuin esim. Sampo Pankin pikku hässäköiden vuoksi, maailmassa olisi muutamakin Aaltopahvi ja Traumasonics vähemmän. Joo, tiedän, minä sitten jaksan itkeä tästä samasta asiasta. Kertakäyttöviihteen muoto tuokin, plugarien yhteensopivuus ja sen kesto.

Aasinsilta kertakäyttöviihteestä: vihaan edelleen tosi-TV:täkin. Eikö niitä, perkele, PP:tä ja Idiotsia ja Vaaravarttia voida jo yhdistää samaksi kolmetuntiseksi spektaakkeliksi? Aloitetaan sulkemalla parikymmentä todellisuudesta irti olevaa kevythörhöä umpioon. Sitten vedetään kännit, jonka jälkeen hillutaan lasisaunassa munasillaan, ollaan sillai ja lauletaan peruukit päässä ynnä sukkahousut korvilla vähän ujosti ja ylävireisesti, ja lopulta roikutaan piuhoista jaloista roikkuen. Ja se, joka pystyy laulamaan jeppunormaalien minähaluanavatasinunkinranteet-biisiä oksentamatta joko alkoholimyrkytyksen tai itseinhotuksen takia, voittaa tonnin tai jotain, ja pääsee Seiskaan tilittämään, että kuinka nyt taas on minuus ja psyyke mennyttä ilman omaa yritystä ja uhrihan minä tässä olen.

Ehdotan muuten, että tv-yhtiö vuokraa jonkun Tallinkin kurjalla – anteeksi, alkuperäistyyppisellä – asiakaspalvelulla varustetun porauslautan – anteeksi, aluksen – kameraryhmälle ja maukkaalle otokselle vempulaväkeä. Tämän jälkeen laiva kuskataan Suomen ja Eestin välimaastoon kansainvälisille vesille, jonka jälkeen henkilökunta poistuu aluksesta, jättäen jälkeensä todellisen joukon selviytyjiä. Miten kauan menee, kunnes joukosta erottuvat ne, jotka pyörittävät systeemiä ja ne, joita vain pyörityttää. Ja tätä maailman tappiin asti. Vähän niinku tiäksä Truman Show.

Toivoa sopii. Tosi-tv on tullut jäädäkseen, eikä sen muotoa voida noin vain muuttaa: katsojat tarvitsevat itselleen vertailukohdan, joka tukee heidän käsitystä itsestään: “Ei mul o hätää, mul on asiat nii paljo paremmi ku noilla”. Kurjuuden sieto vaatii vielä kurjempaa viihdettä. Miksi ei järjestetä “Haluatko joulupukiksi?”-tv-showta?

Jos kirjoittaisin joulupukille, lukisi ensimmäisellä rivillä “tuo pliis jooko mulle lapsenusko ja into takaisin”. Olisi mukavaa seurata vaihteeksi ohjelmaa, jossa kontestantit kilpailevat valheenpaljastimesta päästyään vilpittömyydessä ja hyvissä teoissa – hyvällä säkällä saattaisi vaikuttaa yhteiskuntaankin pitkän ajan kuluessa. Vähän kuin jos tulisi leffateatterista katsottuaan Pölösen “Koirankynnenleikkaajan”, haluten saman tien kaikille pelkkää hyvää, tuiki tuntemattomillekin. Mitä sen leffan kuvaamalle yhteiskunnalle on tapahtunut? Miten siitä päädyttiin tähän nykyiseen “mä katon telkasta ku roikkutissinen feikkiblondi dokaa ja bylsii”-kaaokseen?

Siitä vanhasta hyvästä ajasta on ehkä sittenkin vielä kaikuja jäljellä: kirjoitan nimittäin tätä juttua uudella läppärillä, jonka vakuutusyhtiön kiltti täti hommasi antamalla laskutusluvan eräälle nimeltämainitsemattomalle kaupalle. Kaikki tapahtui niin vaivattomasti ja hyväntuulisesti, että suorastaan mykistyin. No, maksanhan vakuutuksistani, joten… Eniwei, hankin lisäksi uuden läppärilaukun, 17-tuumaiselle tarkoitetun. Käytin löysäksi jääneet sisätuumat lisätoppauksen asentamiseen – ei, en pullonmalli-olkapäihini vaan laukkuun. Hämmentävä peruspositiivinen Pölöstunnelma nostaa taas päätään ja saa hymyilemään vielä pitkän aikaa tapahtuneen jälkeenkin. Miten tämä kaikki kävikin näin helposti?

Jos joulupukki on olemassa, tuokoon se jokaiselle pienen pipauksen verran hyvää tahtoa. Pienen siksi, että se jäisi itämään pidemmäksi aikaa – kyllähän jokainen osaa jouluna olla mukava ja kiltti, mutta todellinen hyvyys itää pidemmän aikaa, juurtuen syvempään. Se saattaa versoa vähän hitaasti, mutta kerran juurruttuaan kasvustoa on mahdoton hävittää. Pieni poikani on muuten melkoinen positiivisuuden airut. On nimittäin hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa kolumnieni kitinä muuttuu hyräilyksi – mutta tuskinpa jutunaiheet vähenevät tai muuttuvat: juuri nyt, tällä nimenomaisella hetkellä, vieressäni olevan vanhan analogisyntikan takapanelin jäähdytysraoista nousee harmaata savua… kiltti vakuutusyhtiötäti, täällä palaa! Oikeasti. Täällä nimittäin jumankauta palaa! 😀 Ei tässä voi kuin nauraa, eihän tätä usko enää kukaan…