Pieni johdanto: Ottakaa opiksenne tästä älkääkä rynnätkö suin päin päivittelemään laitteistojanne. Voitte nimittäin päätyä päivittelemään päivittelyjänne.

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä, että eräänä kauniina kesäpäivänä kesken lomamatkan päätin hankkia vastikään markkinoille tulleen Korg 1212 i/o:n. Kyseinen PCI-äänikortti oli puhdas impulssiostos, olin nimittäin suunnitellut toisen työaseman asentamista kotiini. Siis tiedättehän, kevyttä editointia ja sen sellaista. Ostopäätöstä harkitessani lontoolaisen Turnkeyn myyjäkojootti pölläytti pöydälle semmoisen tarjouksen, että en yksinkertaisesti voinut vastustaa kiusausta: Maksoin kyseisestä kortista nimittäin tasan kolmasosan suomalaisesta ohjevähittäishinnasta. Tarjoukseen toki vaikutti se, että taisin sillä kertaa ostaa vähän muutakin, mm. mikrofoneja ja kaksi syntikkaa. Jotakin shop-a-holismistani kertoo sekin, että en ollut yhtään miettinyt ostosteni roudattavuutta. Impulssiostos pahimmillaan. “Taksi!�?

Itse asiassa en tiedä ketään toista joka olisi niin pölkkypää kuin minä impulssiostosten suhteen. Paitsi ystäväni J., joka osti vastikään Smart-auton vain, jotta pääsi pottuilemaan autoliikkeen huonostikäyttäytyvälle myyntipäällikölle.

Takaisin Korg 1212:een. Palasin koti-Suomeen asensin kortin beigenvärisen, upouuden mahtisonni-G3:ni sisään. Ajurien installointi (silloin vielä disketiltä) ja uusintaboottaus. Macintosh löysi kortin mainiosti – toisin kuin Logic. Sehän tietysti vaati laajennukset toimiakseen, mutta niitä ei ollut kuin beta-asteella siinä vaiheessa. “Pari viikkoa�?, sanottiin. Ja katin kontit. Vasta kuukauden päästä tuli paketti ja 1212 toimi – ja toimi hyvin pitkän aikaa. Lahjoitin kortin eestiläiselle ystävälleni jo jokunen vuosi sitten ja kaveri on käyttänyt sitä siitä pitäen. Hyvin toimii kuulemma, edelleen.

Sitten saapui USB- ja FireWire-aalto. Tuli Macintosh, jossa oli kyseiset liittimet ja kaikki mahdolliset midi-interfacet ja suojausavaimet piti päivittää. Itse yritin selvitä vähän aikaa kahden sarjaporttimidi-interfacen ja Megawolfin Remuksen kanssa. Jälkimmäinen oli PCI-kortti, jossa oli pari sarjaporttia ja valmistaja oli luvannut, että kyseinen kortti toimii MOTU:n Midi Time Piece II:n kanssa fast-modessa. Ja arvatkaapa toimiko? Paskat se mitään toiminut. Samoin ei myöskään USB-ADB-muunnin, joka tarvittiin Logicin donglen käyttöön. Eli homma seis, uudet interfacet tilaukseen ja Logicin dongle vaihtoon. Kaksi viikkoa hommat seis. Grrrr.

Seuraavan kerran päivittelin päivityksiäni oikein kunnolla tässä parisen vuotta sitten, kun ProTools HD ilmestyi. En ollut – kokemuksista viisastuneena – ensimmäisten joukossa laitteistoa tilatessa, mutta varmasti eturintamassa kuitenkin. Tilasin HD-setin, jossa oli kaksi 96 i/o:ta, yksi 1622 i/o sekä jokunen plugari ja lisäksi vielä ylimääräinen Reverb One. Suunnittelin asentavani Macintoshin räkkiin lasien taakse, jolloin melu ei haittaisi työntekoa. Tarvitsin monitoripiuhan pidennyskaapelin ja tilasin sen Dr. Bottilta, Saksasta.

Piuha olikin sitten ensimmäinen joka saapui. Se toimi mainiosti noin viidentoista minuutin ajan, jonka jälkeen lituskan näyttöni kuva alkoi heilahdella ja väpättää sattumanvaraisesti. Tuttu elektroniikkaheppu mittasi piuhan kymmenet johtimet ja totesi, että ainakin puolet olivat tuusan nuuskana. No, siitä sitten reklamaatio Dr. Bottille, josta saapui saksankielinen vastaus samana päivänä. Viestissä sanottiin, että he eivät ymmärrä englanninkielistä tekstiä – vaikka tilaus ja maksutavasta keskustelu jne. sujuivat loistavasti englanniksi. Reklamaationi käännettiin saksaksi ja vastaus siihen oli tyly: Mikäli tuote ei ole alkuperäisessä, avaamattomassa paketissa, sitä ei voida palauttaa eikä vaihtaa. Jumalauta. Lähetin vastineeksi meilin, jota voisi kuvailla “aika vihaiseksi�?.

Tästä ProToolsiin. Laitteisto tuli, installoin kortit ja asensin softan. Installeri keskeytyi joka kerralla ja ihmettelin hieman oikkuilevaa proseduuria. Kun sammutin interfacet, installointi sujui moitteettomasti. Käynnistin plugareiden demoperiodit ja testailin itse ProTools-softaa. Kolmen minuutin kuluttua softa kaatui. Ja kaatui ja kaatui ja ja ja… Soitto jälleenmyyjälle ja vastaus oli tuttu “No oho. Mikäs siinä nyt vois olla? Ei meillä vaan…�?-tyyppinen ja se siitä. Lähetin meiliä jenkkilään ja tieto tuli, että tietyillä Mac-malleilla, tietyllä softa- ja systeemikombinaatiolla vaadittiin 5.3.1-päivitys – joka oli “tulossa�?. Tällä kertaa posti kolahti jo viikon päästä, asennus ja jopas toimi! Sen sijaan plugareiden demoaika oli jo kulunut, eikä autorisointiin vaadittavaa iLok-avaimen sim-korttia kuulunut vieläkään. Sessio meni ohi suun, samoin toinen. Koko aikana kukaan ei osannut sanoa, mistä viivytys johtuu, olinhan nimittäin rekisteröinyt koko p**kan sekä meilillä, liitteenä skannaukset rekisteröintikorteista, että lähettänyt alkuperäiset kortit – ja kopiot niistä, eri kirjekuorissa. Varmuuden vuoksi. Noh, sitten saapui sim-kortti, jolla oli ehkä noin puolet autorisoinneista. Kirosin ja soitin firman englantilaiseen toimistoon ja Dan-niminen ystävällinen henkilö lupasi laittaa kuriirilla loput niin sukkelaan kuin mahdollista. Tuli seuraava päivä ja paketti saapui. Tässä vaiheessa oli kulunut jo kaksi kuukautta setin saapumisesta enkä ollut pystynyt tekemään töitä vielä tuntiakaan. Ja kävi sitten ilmi, ettei se ylimääräinen Reverb One-autorisointi ollut silläkään sim:illä. Ja on varmasti täysin turha sanoa, ettei Logic tietenkään ymmärtänyt vielä ProTools HD:tä… Ei vielä vähään aikaan. Päivitys saapui noin “kuukauden päästä�?.

Kaiken huipuksi LA2a- ja 1176-plugarit eivät suostuneet koskaan toimimaan, vaan saattoivat kaataa koko koneen jos yritin instansioida niitä enemmän kuin yhden kappaleen. Ei auttanut uusinta-asennus, ei systeemin asentaminen, ei mikään. Suivaannuin ja kerroin kokemuksista täkäläiselle jälleenmyyjälle. Käytettyjen auton kauppiaan näköinen kaljamahainen kalju heppu piti hieman yllättäen minulle luennon siitä, kuinka “…jjjjoo kato tällä alalla sun pitää kato olla valmis siihen, että kamat on seis pari-kolme kuukautta, se on kato ennakointia�?, ei pahoitteluja, ei lisäkysymyksiä, ei mitään. Olin aivan hoomoilasena. Poistuin paikalta ja ennakoin sitten ihan kunnolla: Myin koko läjän pois niin pian kuin mahdollista.

Seuraavana kesänä sain vaihdettua sitten sen monitorijatkokaapelinkin. Kävin nimittäin kaveria moikkaamassa Saksassa ja käväisimme yhdessä vierailemassa Dr. Bottin toimipaikassa. Muutaman ystävällisen englannin- ja saksankielisen lauseen jälkeen homma alkoi sujua hiljalleen, paikalle saapui myyntipäällikkö ja tuote tarkastettiin, kaivettiin vuosi aiemmin lähettämäni reklamaatiomeili esille ja saatiin kahvia, kaljaa ja ilmaiset hienot iPod-suojapussit. Lopuksi myyntipäällikkö totesi, että vika on tuotteessa ja vaihtoi sen mukisematta. Kysyi jopa, josko olisimme tarvinneet taksin takaisin keskustaan, Dr. Bottin piikkiin. Suomeen palattuani minua odotti sähköposti, jossa myyntipäällikkö tiedusteli korvatun tuotteen toimivuutta. Kaikki pisteet asiakaspalvelumaaottelussa Saksaan!

Nyt on menossa taas päivityskierros. Arvatkaapa onko ongelmia? 😀 Mikähän siinä on, että rotta oppii löytämään labyrintista ulos, mutta muusikko kusee sähköaitaan kerta toisensa jälkeen?