(Riffi 06/2007)

Välillä kehen tahansa ihmiseen iskee hirvittävä himo tehdä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, jotakin, joka rikkoo kaavan. Toisinaan tekee hillittömästi mieli tasapainoilla ylikulkusillan kaiteella, hymyillä ostoskeskuksen vartijalle, pyytää poliisia sammuttamaan mustamaija sillä verukkeella, että tyhjäkäynti on rangaistava teko, käydä sanomassa nahkaliiviselle motoristille “hassu mopo�? tai kusaista plöräyttää paimenpoikaan. About yhtä fiksuja tekoja kaikki tyynni. Ajattelinkin tämän alustuksen jälkeen siirtyä suoran toiminnan mieheksi ja avata sanaisen arkkuni – ja ehdottaa, että hyväksymme mukisematta piratismin. Tai no, ei mukisematta vaan pikemminkin kevyesti puoliääneen päkisten, Sisilian malliin. Älkää vielä pakatko kakkakikkareita leivoslaatikoihin ja ladatko perintöhaulikoitanne, antakaa kun selitän – on se lehmä ojassa minullakin, Teoston asiakkaana ja tavallaan artistinakin, niinku sillee.

Varmasti jokainen ymmärtää sen, miten tuhottoman hankalaa on kitkeä pois jokin pitkään itänyt piirre kansakunnassamme, vaikkapa nyt esimerkiksi suomalainen vaitonaisuus tai henkinen etäisyys ja sangen estynyt smalltalk-ilmaisu (josta perusfenno käyttää luontevasti nimitystä “paskanjauhanta�?). Ja nythän “vaitonaisuus�? on sittemmin hyväksytty osaksi rotumääritelmäämme; siinä missä Litmanen on “hiljainen älykköfutari�?, Räikkönen on “jäämies�? ja Isometsä tuota pikaa varmasti “luotettava ja luontevasti iloinen hiihtäjäpoliitikko�?. En puutu oikeudellisiin, poliittisiin ja moraalisiin seikkoihin tai lavenna ajatteluani nyt yhtään sen enempää kuin mihin pystyn ilman suurempaa aivoinfarktia, tarkoitan vain, että voisi kai luonnehtia “musiikinimuttajien�? nivoutuneen tiukasti osaksi muuten toimivaa yhteiskuntaa. Pelkäänpä, että kyseinen ilmiö on muutaman vuoden kuluessa uusi osa 2000-luvun kansalaisen rotuominaisuuksista.

Ongelman ydin on edelleen se, että enemmistö imuttajistosta kokee viihteen laadultaan sellaiseksi, ettei tahdo maksaa puolittaisista mulkaisuista tai kuunteluista täyttä hintaa. Hyvä indikaatio on Applen iTunesin suosio ja myytyjen yksittäisten raitojen määrä – tuskinpa niitä kokonaisia levyjä on mitenkään älyttömästi myyskennelty, pikemminkin uskon, että porukka jahtaa iTunesista lähinnä “niitä tiettyjä juttuja�?. Rehellisesti sanoen liian moni levy kärsii edelleen ns. Backstreet Boys-syndroomasta; Kolme takuuvarmaa sinkkuhittiä, loput merkityksetöntä diibadaabaa. Ja eihän nyt jumaliste kukaan sellaista levyä osta vain jos sattuu diggailemaan “sitä yhtä biisii�?.

Youtube. Hyvä ja valloittavan viihdyttävä esimerkki! Nyttemmin muutama isompi konserni on hyväksynyt Youtuben moraalisen tien ja kahdenväliset sopimuksen mediajättien ja Youtuben välillä syntyivätkin odottamattoman helposti. Käytännössähän Youtube on jo jonkin aikaa toiminut tekijänoikeuslain suojaaman materiaalin levittämönä, osin kyllä vastoin tahtoaan (kaikkihan tietävät nämä sign-up-kaavakkeiden pikkuprintit), mutta hervottomilta koko-muu-planeetta-vastaan-Napster-tyyppisiltä oikeusjutuilta on vältytty. Ehkä lopultakin joku jossakin tajusi, että Youtube on mainio promoväline – ilmainen maailman tehokkaimpaan tiedotustapaan (puskaradio) perustuva välityskanava. Chris Cunninghamin sekopäävideota Aphex Twinin “Rubber Johnnystä�? on katsottu 14291 kertaa – ja meikäläinen osti sen ansiosta kolme AT:n levyä. Plus Chris Cunninghamin director demo reel-dvd:n. Ilmainen promo toimii. Tosin: jos promo on aitoa shittiä (sitä haisevaa tavaraa siis), se kuoppaa artistin tai yhtyeen tehokkaammin kuin mikään penskan roikuttaminen hotellin parvekkeelta. Että reaktiokäyrät jyrkkenevät molempiin suuntiin, siis.

Olen jo pariin kertaan marmattanut näissä kolumneissani sitä, kuinka paljon musiikintekijää syö se, että yleisesti ajatellaan miten biisintekijä tai artisti kylpee rahassa. Ville Valo (kaikki, todellakin kaikki kunnia miehelle) taitaa muuten olla ainoa. Marmatin myös siitä, että minun puolestani koko planeetta voisi piratoida vaikkapa jokaisen tekemäni paskimmankin biisin (ja hei, niitä riittää kyllä) kunhan minun ei tarvitsisi nähdä nälkää tai jättää laskujani maksamatta (anteeks ny kaikki taas kerran). Teostohan keräsi muinoin ns. kasettimaksuja jokaisesta myydystä tyhjästä kasetista ja siirtyi sittemmin cd- ja kovalevymaksuihin – ja laittoipa muuten myös iPodit verollepantavaksi, mikä lie tähti ollut kun taivaalle silloin nousi, perskule. Hmm, miksi Teosto ei muuten myönnä biisintekijöille (ja Gramex muusikoille) erityistä vapaakauppatunnusta, jolla alalla oleva saisi alennusta tyhjistä cd- ja dvd-rompuista sekä mp3-soittimista ja kovalevyistä? Onhan noita kaikenmaailman plussakortteja, miksei siis TeOstoPlus-korttia? Kysyn vaan.

Niin, lopultakin asiaan lukuisten aasinsiltojen kautta: Tehdäänpä piratismista laillista ja pannaan jokainen ADSL- ja laajakaista sekä muilla nopeilla yhteyksillä varustetut henkilöt maksamaan Teostolle, Gramexille sekä erityiselle Ohjelmistolle kuukausittaista korvausta siirretyn datamäärän mukaan (joka sitten jaetaan biisintekijöille, muusikoille sekä ohjelmistofirmoille erikseen sovittavin osuuksin). Piruako käyttää vuosia ja miestyövuosia ilmiön kitkemiseen, sillä jostain raosta ne pirulaiset kuitenkin löytävät tiensä. Eipä tarvitsisi käyttää miljoonia toimimattomien RootKit-suojauslisenssien ja muiden häläbäläkikkuroiden hankkimiseen. Ainoa työtä teettävä jobi olisi jonkinlaisen download-otannan seuranta – ja veikkaanpa, että siihen on jo valtiovallalla olemassa työkalut (jos ei meillä niin melko varmasti jostakin päin lähi-Eurooppaa löytyy). Koko potti jaetaan seurannasta löytyvän datan mukaan ja kaikki ovat tyytyväisiä. Alussa kuuluu toki mutinaa molemmilta puolin pöytää, mutta jokainen euro firmaan päin on silti ihan oikea euro, ilman sen kummempia, “erityisiä�? tai “perinteisiä�? ponnistuksia saatua rahaa. Nimittäin: ne, jotka imuttavat tavaraa, tekevät sitä kuitenkin, suojauksista ja lainsäädännöstä huolimatta. Isoveli valvoo, kyllä, mutta ei puutu, hoitaa vain tilityksen ja kaikki ovat onnellisia. Tai no. Oikeastaan en uskalla edes ajatella koko asiaa. Voisi kai luonnehtia, että yhtäkkiä koko webbi olisi yhtä suurta iTunes Music Storea. Tavallaan. Villi visio, eikös vain? Joku fiksumpi voisi jatkaa ajattelua, omat aivoni taisivat juuri nitkahtaa pahemman kerran. Mutta siltikin, eikös olekin houkuttava ajatus: vain euro, pari kuussa lisää siirtonopeudesta ja siirtomäärästä riippuen, ei enempää. Siinä kaikki. Eipähän tarvitsisi levy-yhtiöiden miettiä logistiikkaa tai varastointikustannuksia tms. – sitä paitsi, aina on niitä, jotka hankkivat ohjelmalisenssinsä ja cd:nsä “oikeista�? paikoista. Ja voisihan edellyttää, että jos työskentelee y-tunnuksen alaisena, olisi velvoitettu hankkimaan tarvittavat ohjelmistolisenssit. Ennen pitkää tosin voisi käydä niin, että ainoa legitimaattiporukka olisi Logic Pro-käyttäjät.

Juuri nyt olisi hyvä päättää kirjoitus faktoihin – sen sijaan myönnän harrastelijamaisuuteni ja kerron, ettei minulla ole ainoatakaan faktaa ajatusleikkini tueksi: halusinhan vain aiheuttaa laineita ja läikyntää mielenlammikoissanne. Juuri nyt olen vain täynnä kysymyksiä: Kuinkahan monta piratoitua PhotoShoppia on käytössä maailmanlaajuisesti? Kuinkahan montaa niistä käytetään duunikoneessa? Kuinka moni tienaa niillä elantonsa? Kuinka monella siitä porukasta on joko ADSL- tai muu nopea nettiliittymä? Kuinka moni on jostakin P2P- tms. verkosta nappaissut itselleen Madonnan uuden levyn? Moniko imuroi HIMin edellisen levyn kovalevylleen? PMMP:n levyn? Paljonko Ville Valon tienestit lisääntyisivät, jos jokaisesta yli GSM-data-vauhdin ylittävästä liittymästä tilitettäisi ns. sopiva kompensaatio artisille? Moniko lopettaisi levyjen ostamisen kokonaan ja siirtyisi lailliseksi piraatiksi? Miten paljon levy-yhtiöiden ja ohjelmistoyhtiöiden pitäisi muuttaa infrastruktuuriaan säilyäkseen hengissä? Joka tapauksessa käynnissä on jo jonkinlainen kuolio tai ainakin verenmyrkytys, kysymys on vain viihdenekroosin leviämisnopeudesta. Luojan kiitos keikkoja on edellen aika hemmetin paha piratoida. Feikki-ironmaidenit tunnistaa onneksi suht’ pitkän matkan takaa – joskin kauempaa ne näyttävät useimmiten jopa paremmille kuin alkuperäinen yhtye.

Mutta: jotta totuus ei unohtuisi, olen silti sitä mieltä, että kotimaista biisintekijää ja muusikkoa pitää kunnioittaa. Ei se taksikuskikaan pöllityllä kärryllä ajele.