En ole mitenkään älyttömän innostunut politiikasta enkä varsinkaan poliittisesta väittelystä koskien vastaleivottua tekijänoikeuslakia, sillä jotenkin keskustelu ja sen argumentointi on karannut maatakiertävälle radalle, tyyliin “mummos oli pannuhuoneessa ku sua vääns�?. Haluan vain lyhyesti sanoa, että kopiosuojaukset ovat Esteristä – taistelussa piratismia vastaan suojaustoimenpiteet ovat kuin heikon särkylääkkeen antamista vakavasti sairaalle ihmiselle, ts. hoitaa oiretta syyn sijaan. Noin, se siitä. “Isäs oli.�?

Ihan käytännön tasolla tämä homma toimii artistin elämässä tasan niin, että otetaan samat lääkkeet käyttöön taistelussa piraatteja vastaan. Vähän niin kuin villissä lännessä – tai koulussa. Muistan omalta kohdaltani sen, että koulukiusaaminen ei suinkaan koskaan loppunut siihen, että käännetään se toinenkin poski tai poistutaan paikalta vaieten. Ei. Isompien mopotus loppui ja jätti koko luokan rauhaan vasta kun tungettiin mopotusta johtanut tuleva ovimies tai aikuiskovis valtavaan likaiseen ja pimeään roskapönttöön – ja otettiin itse se kaksi tuntia jälki-istuntoa kouluväkivallasta. Argumentoinnin abc: “Äitis on.�?

Silloin kun nopeat nettiyhteydet alkoivat hiljalleen lisääntyä ja lehtikirjoittelu sekä alkavasta luvattomasta nettilatailusta ja Teoston harrastamasta “ahdistelusta�? taksikuskeja kohtaan oli kuumimmillaan, olin Helsingin Lauttasaaressa käväisemässä eräässä levy-yhtiössä. Tai no, sanotaanko, että tapahtumien kyseenalaisessa valossa ei oikein voi sanoa, että kuka oli ja missä oli ja milloin oli tai olinko se minä ollenkaan, mutta näin olen antanut luotettavalta taholta kertoa itselleni, että joku olis joskus niinku ollu ja tehny ja näin. No oli miten oli, mutta kuvitellaan, että näin oli: Auto oli huollossa ja piti lentää Amsterdamiin, kiire oli hirvittävä ja lähtöpäivälle oli kertynyt tekemistä yllin kyllin. Ensimmäisen kerran elämässäni piti oikein suunnitella paperille miten päivänsä käyttää, jotta kaikki menisi kuten pitääkin. Olin toimitellut niitä ja näitä ja hoitanut laitteet kentälle, matkatavaratkin ja mukanani oli vain pieni olkalaukku, jossa pidin lompakkoani ja cd-romppuja plus matkaan liittyviä dokumentteja. Vähän kantamista = vähemmän hikeä.

Hikeä olikin ilmassa jo riittämiin; Hirveän säätämisen jälkeen istuin bussissa kohti Lauttasaarta ja toimitin lupaamani masterit paikalle juuri silloin kuin pitikin. Jäin kuitenkin tapani mukaan taas kerran suustani kiinni, vaihtamaan reseptejä ja kertomaan uusimmista kirjakokemuksista jne. – ja niinpä missasin noin kymmenellä sekunnilla juuri Sen Bussin. Taksi. Kipittelin lähimmälle varmalle maamerkille, Teoston parkkipaikalle ja tilasin taksin siihen ja eipäs aikaakaan niin voi hyvänen aika.

Kävi nimittäin jo sillalla ilmi, että ratin takana istuva henkilö inhosi kaikkea Teostoon liittyvää kuin ruttoa. Kuutiopää teki selväksi sangen graafisin sanankääntein mitä mieltä “siitä niitten touhusta ja kiristämisestä�? oltiin ja kysyi samaan hengenvetoon, että en kai vaan ollut Teostosta. Ei muuten tullut mieleenikään tunnustaa edes asiakkuutta vaan kielsin kolmasti ja jäin odottamaan kukon ääntä. Selitin hieman katkonaisesti, että olin vain myöhästynyt bussista ja nyt pitäisi päästä kiireen vilkkaa lentoasemalle. Kun heppu rauhoittui hieman ja sai pyyhittyä suupieltensä vaahtoa vähän vähemmälle, ajattelin herätellä tilanteen positiivisen hengen elättelemiseksi vähän ystävällismielistä keskustelua. “No mitäs ne nyt on sulle sitte tehny?�? “Yrittävät mun radion soittamisesta ja muusta maksattaa.�? “Paljon ne haluu?�? “Aivan sama mitä ne haluu, mut ei kuulu niille kelle mä tota soitan ja miten paljo.�? Kyseessähän ei ole kaksinen summa, joten päättelin, että kyseessä on katkera eloonjäämistaistelu – tai sitten se perinteinen suomalainen “jos se kerran on eetterissä ja sen voi poimia, se poimitaan�?-mentaliteetti. Vähän niin kuin on tapana toimia P2P-verkoissakin.

Lyhyen painostavan hiljaisuuden jälkeen taksikuski avautui samoin tein (“tuli muuten tost Teostost mieleen, että…�?) ja kertoi, kuinka oli hommannut kotiinsa nopean nettiyhteyden ja kuinka jonkun “kaverin asentaman�? pc-ohjelman avulla löytyi heti kaikki eppunormaalit ja jiikarjalaiset ja muut. “On se kätevää, eiks se sit maksa mitään�?, kyselin muka tietämättömänä nettiyhteyksistä yms. “Eeeeiei se mitää. Siitä vaa klikataan listasta ja sit venataan.�? Onpa se todellakin kätevää, kerta kaikkiaan. “Se on niin älyttömän helppoo, et ku enne piti tilata tiäksä levyy ja sit piti venaa viikkoja ja hakee se sit mestoilt ja tollee ni nyt se tulee ku pulla pastorille eikä maksa mitää.�? Yritin sivulauseessa syyllistää vinosti hymyillen, että eikös siinä nyt viedä toiselta pala leivästä, tyyliin euro per levy näillä rojalteilla… “Se on nii vähä kato niille, nehä myy kymmenii tuhansii ja käy keikoil ja kaikkee eikä se o keltää pois jos mä ny muutaman vetäsen.�?

“Jos mä vaan muutaman vetäsen�? x 10000 kaljupäistä warettavaa taksikuskia = muutama kymmenen tuhatta euroa persnettoa per levy per artisti. Argumentoinnin abc: “Vaaris oli.�?

Näsäviisas asenne, helle ja peristadilainen suun etuosassa vokalisoitu puhetapa alkoivat syödä takapenkkiläisen positiivista asennetta. Yritin ohjata keskustelua kohti toiveikkaampia sävyjä, mutta turhaan. Kaveri tiputteli imuttamiensa levyjen nimiä etupenkiltä ja laskeskelin mielessäni maisemia katsellen taksikuskin kotimaiselle levymyynnille aiheuttamia tuhoja. Jo Tuusulantiellä, siinä Oulunkylän kohdalla olin about kuudensadan euron kohdalla – siis jälleenmyyntihinnoista puhuttaessa – ja kaverin “ostoslistalla�? oli ollut aika monta tuttua nimeä. Kysymykseen “miks sä teet noin, mikset sä osta niitä levyjä?�? sain vastauksen “en kai mä ny osta ja maksa itteeni kipeeks jos ne saa sieltä ilmaseks.�? Äänessä oli semmoinen “ootsä iha vajaa�?-sävy. Yritin vielä muutamaan kertaan herätellä kaverin omaatuntoa, mutta turhaan. Suhari oli vakuuttunut siitä, että hänen tapansa hankkia musiikkia ei vaikuta kenenkään tuloihin ja korkeintaan se on vastaisku “valtavalle�? Teostomaksulle jonka hän joutuisi maksamaan.

Taksimatka helvetistä alkoi olla lopuillaan, olin ollut viimeiset kilometrit hiiren hiljaa ja mietiskellyt suharin selvityksiä – suuri osa miekkosen lätinöistä oli mennyt ohi korvieni – tiedättehän Forrest Gump-leffasta sen kohtauksen, jossa Bubba selvittää mistä katkaravuista pitää ja selitys kestää ja kestää ja kestää? Olin satunnaisesti murahdellut silloin tällöin, muka ottaen osaa tai ollen samaa mieltä. En ole erityisen katkera luonne, mutta sillä kertaa ohimoissani jytisivät muistot kouluajan kuin-seinään-päättyneestä mopotuksesta ja siitä, kuinka tilanne silloin rauhoittui. Aivan kuin taksin taustapeilistä olisi kuskin paikalta minua mittaillut muinaisen koulumopottajan tyhjä katse – ja silloin tilttasi, leikkasi ns. kiinni. “Ootsä muuten ihan oikeasti miettiny koskaan mitä tapahtuu, jos riittävästi ihmisiä suhtautuu tähän hommaan niinku sä�?, kysyin. “E�?, tuli vastaus kuin taksin etupenkiltä. “Tai ootsä miettinyt mitä vois tapahtuu jos artistit tai muusikot sais tietää mitä just SÄ teet?�? Taksi liukui lähtöterminaalin ovelle, juuri ovien kohdalle. “E.�? “No niin mä arvelinkin. Arvaa mitä? Mä oon muusikko, levyttänyt artisti, yksityisyrittäjä ja nyt mä sanon sulle, että kiitos ilmaisesta kyydistä ja vähän helvetin hyvää päivänjatkoa.�? Nousin autosta, paiskasin oven kiinni niin että jymähti ja kävelin kylmän viileästi taakse katsomatta lähtötiskille ja siitä lipuntarkastuksen kautta tullialueelle. Kukaan ei seurannut. Kädet ja jalat tärisivät vielä raivosta, mutta suuni väänsi hymyyn sisälläni kasvanut riemu. Kuka sanoikaan, että kosto on suloinen? Vähättelipä pahasti. Argumentoinnin abc: “Itte oot.�?

Niin. Ehkäpä siirtyminen takaisin vaihdantatalouteen kannattaa? Ehkäpä muusikot ja artistit ottavat euron rinnalle maksuvälineeksi “biisin�?? Jos saan kupillisen hyvää lattea ja makoisan chapatan, voit ilomielin pölliä biisin tai pari. Jos pöllit koko tuotannon, saat tulla saunatalkoisiin ja paneloida löylyhuoneen. Tai ajaa ilmaiseksi taksin kentälle – palvelus palveluksesta. Eihän se mitään tai ketään heilauta jos minä ilmaiseksi ja kolme pistettä. Saatte alennustakin: yksi biisi on 99 senttiä, ainakin iTunesin laskuopin mukaan. Ihan kelpo vaihtosuhde näillä valuutoilla, eikös?