Siltoja, lompakoita ja G-voimia

Tiedättekö, mikä on maailman nopein nisäkäs? Oikea vastaus: Se on pettynyt asiakas. Oli syy mikä hyvänsä, asiakas nostaa hätäisesti kytkintä ja äänestää lompsallaan.

Entä tiedättekö, miten paljon on 25 G:tä? Oikea vastaus: Se on ihan tarpeeksi, jopa liikaakin, varsinkin jos G-voimien aiheuttajana on kuriirifirma ja kuljetettava paketti on meikäläisen omaisuutta. Kävi nimittäin taas kerran niin – ilman omaa vaikutustani – että tilaamani 32-kiloinen tuote joutui matkallaan kuriirigorillojen kurittamaksi sillä seurauksella, että paketin sisäpinnalle lähettäjän lätkäisemät 2kpl Shockwatch G-Tagia olivat molemmat punaisella. Juttelin sittemmin valmistajan edustajan kanssa kasvotusten Frankfurtissa ja hän kertoi, että lukemat eivät olleet mitenkään poikkeuksellisia. En tiedä, mitä tuotteelle oli matkan aikana tapahtunut, mutta tämä yhteyshenkilö kertoi eräästä lähetyksestä jenkkilästä Eurooppaan, jonka jokainen kone oli pudotettu noin 2.5-3 m korkeudelta betonille. Vaikka laatikoissa oli sisällä fylliä ja toinen laatikko, jonka sisällä tuote oli asianmukaisesti tehdaspakkauksessa, eivät vekottimet olleet kestäneet rajua käsittelyä (paino laitteilla á 30 kg, joten sekin saattaa tietysti vaikuttaa). Sanomattakin selvää, että firma vaihtoi kuriiripalvelua aika äkkiä tuon selvitettyään. Firma äänesti heikoimman lenkin hevon kuuseen.

Tiedättekö miten tyhmä ihminen voi olla? Oikea vastaus: Todella tyhmä, ette uskokaan. Niin tyhmä, että antaa toisen mahdollisuuden ja vielä yhden viimeisen varoituksen. Ihmisluonto on semmoinen hassu, että kaikki mennyt voidaan unohtaa luomalla ilmasta nyhkäistynä ns. uusi alku. Sovitaan sitä ja sovitaan tätä ja höpsistäpussiin avot, jopas taas elo maittaa. Minäkin käytin samaa kuriirilafkaa korvaavan tuotteen kuljettamiseksi Suomeen. Eipä siitä sen enempää. Kyllä te jo arvaatte.

Eräs firma halusi käyttää yrityksen sisäisenä hupailuna YouTube-viraalivideossa erään 80-luvun brittibändin biisiä, melko orjallisesti alkuperäisen mukaiseksi sovitettuna. Mainittava ero alkuperäiseen syntyi siitä, että esittäjät olivat firman työntekijöitä, esityspaikkana firman bileet ja soittimina neljä iPhonea. Tavallaan siis jonkun sortin proof-of-concept -video: että kyllä se bändi voi vetäistä vaikka koko setin tarvittaessa moisilla vehkeillä jos vain haluaa. Tämä firma halusi kuitenkin pelata korttinsa oikein ja kysyä biisin käyttöön luvan kustantajalta. Lopputulos: ei lupaa käyttöön. Lopputulos 2: firma ei todennäköisesti enää koskaan käytä kyseisen puljun artisteja markkinointinsa apuna. Biisin käyttöoikeutta havitellut taho äänesti siis lompakolla – mutta ehkä ei omallaan. Sain tietää itse tongittuani, että kyseisessä kustantamossa ollaan vähän pitkin hampain YouTubea kohtaan, että kun ei oikein osata suhtautua niin antaa paskan olla ja kielletään kaikki kiva.

Mitä niin hemmetin kauheata YouTubeen syötettävässä materiaalissa on? Äänen- ja kuvanlaatu on kuin viidennen kopiokerran VHS-kopio germaanipornosta, ei puhettakaan edes välttävänlaatuisesta audiosta tai videosta, ei edes sillä paljonpuhutulla HD-asetuksella. Miksi sitä saittia pelätään niin paljon? Biisintekijänä yms. ja copyright-haltijana itsekin ymmärrän kyllä puheen tekijänoikeuksista ja oikeuksista noin yleensäkin, mutta tuossa tapauksessa on kyse melkeinpä siitä, että haastaa pikkuskidit tekijänoikeusloukkauksesta oikeuteen, koska jätkät maalasivat aitaan “Epu Normalli”. Maalaisjärjen käyttö alkaa olla kohta tosi kuuma juttu. Se kun on niin saamarin harvinaista. Äkkiä päät pois omista ahtereista, raikas ilma on uusi musta.

Vaan missä viipyy se kuukausilatausmaksu laajakaistoille, jotta mummoni voi latailla Rintamäkeläisiä ilman nitrojen popsintaa? Raasu joutuu nyt jännittämään classic-tv-series-for-geriatrics.com -latauksiaan haulikko kädessä samalla kun kuuntelee jokaista käytävästä kuuluvaa rasahdusta. Eihän siinä pysty Erkin katiskanlaskua seuraamaan, kun poliisi tulee ihan kohta ja vie pois koko tösön. Ja eläkkeen. Ratkaisu löytyy sillanrakennuksesta ja käytännön matematiikasta: soitin Welhon asiakaspalveluun ja kävi ilmi, että pääkaupunkiseudulla on noin reilu 100 000 laajakaista-asiakasta. Jos kuvitellaan, että kaikki liittymät ovat 2-megaisia (tuskinpa, hahhah), jonka kuukausihinta on 24.90 e, siihen 5 e:n “sovittelumaksu” tekee kuukaudessa 500 000 euroa jaettavaksi, noin suunnilleen. Joko alkaa siltatarpeita löytymään? Siihen valtakunnalliset Sonerat ja Elisat ja Denat ja penat päälle niin kuulenko jo kiireisen betonivalun ääniä rahavirrasta? Sitten vain The Wirallinen P2P Saitti pystyyn ja mediafirmat jakaisivat tuotot latauksien perusteella: veikkaisin, että valvontaa pitäisi olla (kiitos niiden muutamien läpimätien pervojen), joten jyvitys eri mediafirmojen kesken onnistuisi valvonnan ohella. Jakelutie on jo, varastoja ei juurikaan tarvita ja puskaradio – tai YouTube vaikkapa, kröhöm – toimisi saletisti promokanavana. Peräänkuulutan ns. Berlusconin mallia: tehdään laittomasta laillista ottamalla se osaksi establishmenttiä.

Niin, tuo on valitettavasti fiktiota miltei kokonaan, tiedän, enkä myöskään ole lietsomassa ihmisiä rikoksen teille. Mummollani ei ole edes tietokonetta, haulikollakin on ammuttu viimeksi 2003. Elämme kovia aikoja, ja poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja. Teot puolestaan vaativat vain viitseliäisyyttä ja vähän hyvää tahtoa (sekä joissakin tapauksissa Martti Ahtisaaren sovittelijaksi). Kuluttajat puolestaan maksavat jakelukanavan käytöstä jo nyt (laajakaistaliittymät) ja jos ei saada ilmaiseksi, ei sitten hommata yhtään mitään. Vai miten ne kaaviot nyt kertoivatkaan? Ja siihen taasen loppuu monen työ ja musiikista tulee harrastelua. Muusikot siirtyvät toreille soittamaan ruokansa eteen kuin keskiajalla konsanaan. Rakennemuutoksella on kiire, miljoonat kuluttajat hinkuvat äänestämään lompakoillaan.

Advertisements