Suojattua elämää

(Riffi 03/2006)

Ihminen on käynyt kiertoradalla, Kuussa ja lentää pian Marsiin. Vakoilusatelliitin kamera on niin tarkka, että kadulla lojuvasta sanomalehdestä voidaan helposti lukea tekstiplanssit tai ainakin juttujen otsikot. Auto osaa parkkeerata itse itsensä. Suomalainen oppii juomaan viiniä. Mies ymmärtää naista ainakin toisinaan – ja jotta tasapaino kehityksen suhteen säilyisi, kompuutteripuolella elelläänkin sitten niin jurakaudella kuin vain suinkin on mahdollista. Tai jos ei jurakautta niin ainakin pimeää keskiaikaa.

Josta tulikin mieleeni: vaikka toisin väitetään, mikään ei rasita hermoja niin kuin valohoito. Näin pimeän aikaan voisi luulla, että moisesta kuurista olisi jotain hyötyäkin, erityisesti kaamoksen keskellä ja talven pimeimmän syvän horroksen ytimessä. En tarkoita luonnollisen kaltaisen valon hohdetta huoneen nurkassa vaan sitä “palvelua�?, jota useimmat ohjelmisto- ja tietokonetarvikefirmat tarjoavat. Uusin painajaiseni ovat LaCien kaksilevyiset, ns. Bigger Diskit, joita alun alkaen kaupiteltiin sittemmin hieman alitehoiseksi osoittautuneen virtalähteen kera – ja joita omistan neljä kappaletta. Jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, käy nimittäin niin, että alkuperäisen virtalähteen tarjoama ulostulo nytkähtää, aiheuttaa levyvirheen, tai pahimmassa tapauksessa jopa vaurioittaa fyysisesti levyä (tiedättehän: bad sectors jne.) ja siinä sitä taas ollaan: ruutu ja mieli mustana – ja eikun valohoitoon, levy nimittäin. Alle vuoden ikäinen 500-gigainen Bigger Disk kävi “jossain�? todella reippaan kuukauden ajan ja palasi täysin ennallaan takaisin, ainoastaan uudemmalla isommalla virtalähteellä varustettuna. Edes takuuteippiä ei oltu avattu ja levyvirheetkin olivat ennallaan, ilmeisestä formatoinnista huolimatta. Kiitos “huollosta�? ja kaamostani helpottaneesta valohoidosta, grr. Levy on tällä hetkellä täysin turhan panttina hyllyssäni, sillä pitäisikö minun luottaa kerran nitkahtaneeseen tuotteeseen? Luottamuspula on vakava asia, joka vaikuttaa merkkiuskollisuuteen.

Toinen mieltäni raaviskeleva upea asia on suojausmekanismien kirjavuus. Apple julkisti vastikään 7.2-päivityksen Logiciin. Uusi versio sisältää monia bugikorjauksia ja toki myös uusia mahtavia bugeja, mutta nyt tuotteen toiminnallisuus ja luotettavuus alkaa pikku hiljaa saavuttaa muinaisen nelossarjan tukevuutta. Uutta on myös Seraton valmistaman Pitch’n’Time LE-viritys- ja venytysalgoritmin tukeminen. “Hienoa, se onkin ainoa asia jota ProToolsista olen ikävöinyt�?, ajattelin. Iloni oli todella lyhytaikainen, sillä sain pettymyksekseni kuulla, että PnT LE käyttääkin aivan erityisesti inhoamaani iLok-suojausta; Kokemukseni kyseisestä suojausmenetelmästä ovat vähintäänkin verenmakuisia – kuten osa lukijoista saattaa muistaa aiemmista kolumneistani. Olisin pitänyt vähintäänkin mieluisana yllätyksenä jos PnT LE-lisenssin olisi voinut siirtää Logicin suojausavaimelle, onhan sinne perskules tungettu jo jos jonkinnäköistä plugaria – tosin Emagicin, sittemmin Applen valmistamia, mutta kuitenkin. Ja jotta soppa ei olisi valmis, päätti Antares muuttaa päivityspolitiikkaansa kaikessa hiljaisuudessa ja muutti Auto-Tunen niin ikään iLok-suojatuksi, poistaen Challenge/Response-suojauksen (jota muuten ei vieläkään ole murrettu, tietääkseni). Näkemiin Auto-Tune, tervetuloa Melodyne – joka muuten tekee minkä lupaa ja vähän enemmänkin, kolmosversio kun nääs tunnistaa polyfonisen materiaalinkin. Lisäksi ikään kuin varkain Antares houkutteli ihmiset päivittämään plugarinsa ja vasta kun ostetun plugarin uutta challenge/responsea noudetaan, selviää asian todellinen laita. Ja siinä vaiheessa onkin sitten turha itkeä jos haluaa palata takaisin entiseen. Ei nimittäin onnistu. No, pitäkää räkkylänne.

Jokin aika sitten päätin tilata Korgin Legacy Collection Digital Editionin, siis laajennuksen mainiosta alkuperäisideasta (koska M1:tä tuli niin ikävä). Ihmettelin sekavaa lisenssikäytäntöä, sillä tilaukseen vaadittiin jos jonkinnäköistä koodia ja piti kaivaa se ja tämä ja tuo lappu esille sekä vielä cd-romppukin, jonka kannesta oikea koodi lopultakin löytyi. Kun tuote saapui, kävi ilmi, että laatikossa oli sangen mainion Digital Editionin lisäksi – suojausavain! Ja vieläpä se perhanan SynchroSoftin “näppärä�? “suojausavain�? jonka käytöstä mainitsen Prophet-V:n testauksen yhteydessä. Tuote, jonka toiminnasta ei ole koskaan varmuutta eikä suojauksen valmistajan kotisivuilta tahdo löytää kunnon tietoa lisenssikäytännöistä – esim. eri käyttis- tai ajuriversioilla autorisoidut ohjelmat saattavat (eivät tosin aina) kumota toinen toisensa jne… No, tämä on toistaiseksi ainoa SS-suojattu tuotteeni ja suhtaudun siihen pelonsekaisin tuntein. Toistaiseksi olen saanut vain kolme “key not found�?-ilmoitusta – vaikka palikka on siis ollut kiinni koko ajan. Pelottavaa. Mainittakoon tähän väliin, että Applen XSKey ei ole kertaakaan herjannut koko olemassaolonsa aikana. Ja onpa eräs ystäväni pessyt kyseisen avaimen pariin kertaan “huomaamattaan�? pesukoneessa farkkujen kanssa. Ja toimii. Ottakaa oppia, SS ja iLok!

Voi hyvänen aika tätä USB-laitteiden määrää. Näkisittepä hubini: pikku mokkulassa on kiinni Emagic Unitor 8 MkII (johon on ketjutettu AMT8), V-Synth XT, V-Synth, Nord Modular G2X, CME UF7-kontrolleri, MS-20-kontrolleri, M-Audio Trigger Finger, tulostin, Logicin suojausavain sekä nyt myös Korgin suojausavain. Lisäksi tarvitsen vielä näppäimistölle yhden portin sekä satunnaista pikkutiedostonsiirtoa varten toisen – USB-kovalevylle tai muistipuikolle. Armoa! Ikävintä hubeissa on se, että toisinaan, pienen virtaheilahtelun takia tms. jokin laitteista “häviää�? ja hommat tyssäävät tasan siihen paikkaan. Olen vaihtanut hubia (nyt on itse asiassa kolmas jo menossa) ja olen liittänyt siihen virtalähteenkin, mutta edelleen jotakin hassua tapahtuu, toisinaan. En käytä studiokonettani mihinkään muuhun kuin musiikintekemiseen – se ei itse asiassa ole edes netissä kiinni millään tapaa vaan hoidan päivitykset käsin mikäli tarvis – ja silti jokin poltergeistin vähälahjaisempi pikkuserkku tms. vierailee residenssissäni satunnaisesti, aiheuttaen ennenaikaista harmaantumista. Pahinta asiassa on se, että mitään ei voi ennakoida. Osa spontaanista luomisvaiheesta jähmettyy alitajuisen stressin myötä, sillä takaraivossa takoo koko ajan “talleta, talleta…�?, sillä eihän sitä auto-save-toimintoa ole vieläkään saatu ruuvattua Logiciin. Hmm, sydämensiirto on ollut mahdollista jo kolmisenkymmentä vuotta (ellei kauemminkin), Melodynellä saa vireeseen vaikka koko mäkijoukkueen ja huoltajatkin, kahvilakulttuuri on saapunut jo Suomeenkin ja naiset (juu, naiset) ovat lopultakin oppineet pukeutumaan ja meikkaamaan… auto-save, mikä ihmeen auto-save?

Niin, onkohan Mars-sukkulassa (tms., mikälie) USB-hubia tai riittävästi vapaita USB-paikkoja? Onkohan käynnistysavain Synchrosoftin tai iLokin valmistama ja lakkoilee vartin välein? Moiset disfunktionaaliset suojaukset tuntuvat turhilta – pikemminkin jaksan liputtaa toiminnallisen suojauksen, kuten esim. uuden Focusrite Liquid Mixin puolesta, siinähän plugarit eivät toimi, ellei Liquid Mix ole kytkettynä koneeseen firewiren kautta ja lisäksi saa kaupan päälle lisätoimintoja: säätimiä, mittariston ja kunnollisen käyttöliittymän. Hmm, Applen uusi vauhdikas dual-core-Intel-kannettava ja Liquid Mix… autio saari tai Mars, täältä tullaan!

Advertisements